Koulutus- ja yhteisösivusto
Kaikille tilannekohtaisen puhumisen vaikeuden eli valikoivan puhumattomuuden hoidosta kiinnostuneille.
Lastenpsykiatri Mia Sarvanne – TIETOA KOULUTTAJASTA
Noin yhdellä sadasta lapsesta on tilannekohtaista puhumisen vaikeutta eli valikoivaa puhumattomuutta. He osaavat puhua, mutta eivät pysty kaikissa tilanteissa puhumaan. Puhumattomuus tulee usein esiin päiväkodissa tai koulussa. Moni heistä ei saa riittävää ymmärrystä tai apua.
Tule mukaan oppimaan lisää oireesta ja siitä, kuinka lapsia voidaan auttaa!
Tilannekohtainen puhumisen vaikeus eli valikoiva puhumattomuus
Valikoiva puhumattomuus on ahdistuneisuushäiriö. Lapsi tai nuori, jolla on valikoiva puhumattomuus, osaa puhua kuten muutkin, mutta ei pysty tietyissä tilanteissa puhumaan. Puhumisen estää tietyissä tilanteissa laukeava jähmettymis- tai lamaantumisreaktio; aivan kuin puhekyky menisi “lukkoon”. Vaikeus helpottaa harvoin itsekseen, ilman apua. Lapsen tai nuoren lähiaikuiset voivat monin tavoin auttaa lasta tai nuorta siten, että puhuminen helpottuu.
“Puhumislukon avain” koostuu tiedosta, ymmärryksestä, yhteistyöstä ja pitkäjänteisestä suunnitelmallisesta työskentelystä. Lapset, nuoret, vanhemmat ja muut läheiset aikuiset, päiväkodin ja koulun työntekijät sekä terveydenhuollon ammattilaiset rakentavat yhdessä “avaimen”, jolla lapsi tai nuori lopulta itse avaa lukon ja voittaa vaikeutensa.
Tarvitaan tietoa
Tilannekohtainen puhumisen vaikeus on voitettavissa, mutta sen onnistumiseksi tarvitaan tietoa siitä, mistä on kyse. Puhumattoman lapsen tai nuoren käytös ja puhumattomuus tulkitaan usein väärin. Myös lapsen tai nuoren itsensä voi olla vaikea ymmärtää, miksi hän ei pysty tietyissä tilanteissa puhumaan, vaikka se ei näytä olevan muille yhtään vaikeaa.
Tarvitaan soveltamista käytäntöön
Jotta tiedosta olisi hyötyä, tarvitaan soveltamista: jokainen lapsi tai nuori on erilainen. Mitkä ovat juuri tämän lapsen tai nuoren vahvuudet ja vaikeudet, ja miten auttaisimme juuri häntä? Miten muutan omaa käyttäytymistäni ja tapaani toimia siten, että pystyn lapsen tai nuoren kohdatessani auttamaan häntä eteenpäin?
Tarvitaan yhteistyötä
Lapsi tai nuori kohtaa vaikeuden puhua arjen vuorovaikutustilanteissa, usein päiväkodissa, koulussa, harrastuksissa, sukulaisten tai tuttavien kanssa ollessaan. Lapsi tai nuori saattaa tarvita terveydenhuollon ammattilaisen apua, mutta pelkkä lapsen tai nuoren ja terapeutin kahdenkeskinen työskentely ei riitä. Tarvitaan harjoittelua kaikissa arjen ympäristöissä, joissa lapsen tai nuoren on vaikea puhua. Siksi tarvitaan kaikkien lapsen tai nuoren arkeen kuuluvien aikuisten yhteistyötä ja osallistumista työskentelyyn puhumisen helpottamiseksi.
Monelle puhumisen vaikeuden voittaminen on ennemmin vuoriston kuin jyrkänteen ylittämistä. Tarvitaan paljon aikaa ja kärsivällisyyttä!
Sivusto on rakennettu englanninkieliselle pohjalle – edistän käännöstyötä vähitellen, mutta toistaiseksi sivustolla on vielä myös englanninkielisiä ohjeita ja painikkeita – pahoittelut siitä!
